Agricolamessun väki ja Cola Tribe. Tätä lukiessa puumajan köysitikkaat ovat ylhäällä. Tavanomainen kiire ja jokaviikkoiset tekniikan haasteet ovat nyt kuin hetki, jolloin lapsuuden leikit antavat tilaa sydämen ensimmäiselle surulle. Tiesimme, että lapsuutta seuraa nuoruus ja nuoruuden perästä aikuisuus, mutta että juuri nyt. Tuuli on tänään koleampi kuin eilen. Moni seikka siirtyy juuri nyt, ainakin hetkeksi, maailmaan, jonka paluureittiä emme tunne.
Heimon esi-isien kirjoitukset muistavat tällaisenkin ajan:
”Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan. Ja eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan; ja se tulikin Klaudiuksen aikana. Niin opetuslapset päättivät kukin varojensa mukaan lähettää avustusta Juudeassa asuville veljille. Ja niin he tekivätkin ja lähettivät sen vanhimmille Barnabaan ja Sauluksen kätten kautta.” (Apt. 11: 27-30)
Agricolamessu oli ja on Triben, ei tekniikan vuoksi. Messua ja puumajan yhteisöä ei juuri nyt ole. Tribe; se tulee pysymään ikuisesti.
”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.” (1 Piet. 2: 9)
Agricolamessun lupaus on tähän asti ollut se, minkä Tribe jo tietääkin: ”Jos sä etsit täydellistä yhteisöä, sä tuut todennäköisesti pettymään, mut aitoja me yritetään olla”.
Tänä poikkeuksellisena aikana, meitä isomman Jeesukseen lupausten vuoksi, me uskalletaan lisätä: ”Niin kauan kuin sivistyksen valot palavat, meidän majakka ei hiljene, eikä Triben voima vähene”.
Köysitikkaat ovat nyt ylhäällä – Cola Triben merirosvoradio välittää evankeliumia viikoittain tällä taajuudella.
”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.” (5 Moos. 33: 27)